I love love LOVE hiking in the Bay Area

One of my favorite things to do here in the Bay Area is hiking. There seems to be never ending opportunities to find great hiking places around San Francisco. Usually you don't have to worry about the weather when you are planning your hiking trips; the Sun is shining most of the days and that makes the weather warm and gentle. Sometimes in addition to great views you can also see animals like deer, lizards, rabbits, raccoons or even skunks. Wildlife here in California can be pretty awesome and different from Finland.

Sometimes we are lucky enough to get company for our hiking trips. Kids can easily walk 12km without even noticing when they are talking and playing with their friends. I have to say that our children have grown up to be pretty good hikers and I'm happy about that!

Now I'm saying no more. Let the pictures speak for themselves. 

Those two little spots in this picture are me and my sister.

Happy birthday Dude!

This time I try to write my blog text in English. Please be gracious...

Our Dude turned nine this weekend. He's used to celebrating his birthday in cold weather so it's really awesome for him to enjoy his special day here in California. It's like having birthday in the summer time.

This year he wanted to have Minecraft-Lego birthday party and I felt that it would be pretty easy to plan and execute.   

He wanted to invite all the boys from his class, one neighbor and several Finnish friends. All together it was 20 children. We knew that we wouldn't all fit in to our apartment so we decided to rent our Party Room for the event. 

There we had plenty of room to set up five stations that children would rotate in groups. My awesome Finnish friends agreed to help me with the stations so I got that part covered. 

The stations were:

1. "Guess how many Lego bricks there are in the jar?"

2. Bean bag target throwing

3. Attach diamond sword to Steve

4. Nerf gun target shooting

5. Completing and coloring Lego paper figure

Kids spent about seven minutes in one station and it seemed that they were having fun!

After completing all stations every child got a bag of random Lego bricks and they were instructed to use their imagination to build their own Lego vehicle. In the end of the party they got to take their vehicles home with them.

The final culmination of his party were the Minecraft cakes that my good friend Sanni baked for the party. Sanni is really talented and creative baker. I just told her that the party theme would be Minecraft and she created those awesome cakes. Cakes didn't  just look great but they tasted awesome as well!

I had the feeling that party was successful and that feeling got stronger when the dude, right before going to bed, told me that he had an awesome birthday party. :)

Btw he got too many and too gorgeous presents but guess how happy he was because he is a boy who usually newer wants to have anything and I'm used to not buying him anything. 

Ystävänpäiväjuttuja

Ystävänpäivää juhlitaan isolla vaihteella täällä Amerikassa. Kaupat pursuavat teemaan sopivia vaatteita, koristeita, kukkia, ilmapalloja, kortteja, karkkeja ja kaikenlaista muuta asiaan kuuluvaa "sälää". Välillä tuntuu, että täällä on koko ajan joku juhla tai juhlanodotus meneillään. Mutta ystävänpäivää on kyllä kivaa ja tärkeää juhlia.

Viikolla juhlittiin ystävänpäivää tytön luokassa perinteisin menoin. Me vanhemmat järjestimme toimintapisteitä ja lapset kiersivät niitä pienissä ryhmissä. Oli ilmapallotaiteilua, pelejä ja askartelua. Tietysti myös herkuttelu ja ystävänpäivätervehdysten jako kuuluivat asiaan.

Lauantaina 14.2 tyttö halusi järjestää ystävänpäiväjuhlat muutamille ystävilleen täällä meillä kotona. Pojat lähtivät juoksu- ja pyöräilylenkille, ja me tytöt juhlimme. Ohjelmassa oli massasydänten askartelua, leikkiä ja tietysti sitä herkuttelua. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja oli taas hauska keskustella eri puolelta maailmaa muuttaneiden äitien kanssa erilaisista kulttuurieroista ja -perinteistä ja tulipahan siinä jaettua hyviä ravintolavinkkejäkin lähialueilta. Tällä kertaa me suomalaiset olimme kyllä enemmistö näissä kemuissa.

Juhlinnan jälkeen reippailin muksujen kanssa vielä kuntosalillemme purkamaan viimeiset energiat. Minä kävin juoksumatolle ja lapset...no kyllä heidänkin tuli muutama askel otettua, kun touhusivat isoilla jumppapalloilla. Voitte varmasti kuvitella kuinka paljon porukkaa on kuntosalilla ystävänpäiväiltana. Juurikin näin, saimme temmeltää aika vapautuneesti. Eikä tämä laatuaika vielä tässä ollut. Illalla vietimme vielä mukavan leffaillan kotisohvalla. Nyt kun lapsille on tullut enemmän ikää, voimme katsoa kaikkia sopivasti viihdyttäviä leffoja. Kun kielitaitokin on hallussa, ei haittaa, vaikka netflixillä ei olekaan tekstitystä.

Päivän iloinen yllätys oli myös postilaatikkoon putkahtaneet, pari viikkoa sitten tilaamani vaatemerkit.Nyt voinkin viimeistellä muutaman merkkejä odottaneen ompeluprojektin.

Huomista täällä odotettaan "kuin kuuta nousevaa". Pikkusiskoni miehensä kanssa istuu parhaillaan koneessa matkalla tänne Kalifornian lämpöön. Saamme pitää heitä täällä pari viikkoa, jee! Paljon mukavaa ohjelmaa on tiedossa ja suunniteltuna.

Vielä tähän loppuun...
I'm so lucky to have good friends here in America and in Finland. I think of my friends in Finland everyday and miss them crazy much! I once heard this saying: Good friends are like stars. You don't  always see them but you know that they are there". I know <3

Koulunkäyntiä Amerikan malliin

Usein kuumisia kirjoitellessani kerron, että ”auttelen paljon koululla” ja että ”lapset viihtyvät koulussa loistavasti”. Ajattelin hieman tässä postauksessa avata näitä lausahduksiani ja kirjoittaa millaista se koulunkäynti täällä Amerikassa ihan oikeasti onkaan. Ennen kun aloitan, muistan kuitenkin mainita, että en siis ole mikään ”yleinen Amerikan koulumaailman  asiantuntija”. Kirjoitan niiden kokemusten pohjalta, jotka minulla on Kalifornian kahdesta koulusta.

Koulu alkaa lapsilla joka päivä klo 8.20 ja päättyy keskiviikkoa lukuunottamatta klo 14.41. Keskiviikkoisin haen lapset koulusta klo 13.10. Koulumatkat kuljemme pyörillä. Se on täällä päin maailmaa loistojuttu, jota voi harrastaa ympäri vuoden.

Koulupäivän aikana lapsilla on kaksi taukoa. ensimmäinen tauko alkaa klo 10.25 ja kestää 20 minuuttia. Tämän tauon aikana lapset voivat halutessaan syödä kotoa tuomansa välipalan. Loppuajan he voivat käyttää välituntipihalla leikkien. Toinen tauko on lounasaikaan klo 12.10 ja kestää tunnin. Lounaan voi joko ostaa koulun kahvilasta (maksaa noin yhden dollarin)  tai tuoda kotoa mukanaan. Meillä muksut ottavat joka päivä kouluun omat lounaseväät. Aluksi koin lounaan valmistamisen aika työläänä, mutta nykyään olen oppinut iloitsemaan, että saan itse vaikuttaa siihen, mitä lapseni päivittäin suuhunsa laittavat. Lounas syödään ulkona ”lunch courtissa” ja syönnin jälkeen lapset saavat leikkiä loppuajan välituntipihalla. Opettajat eivät valvo ruokailua tai välituntialuetta. Tämän tehtävän hoitavat koulunkäyntiavustajat ja vapaaehtoiset vanhemmat. Tätä hommaa en ole Suomesta kaivannut, joten olen luovuttanut sen ihan suosiolla muiden vapaaehtoisten hoidettavaksi.

Koulupäivien aikana lapset työskentelevät ahkerasti kaiken luokassa vietettävän ajan. ”Vapainta”, mitä he luokassa saavat tehdä, on matikkapelien pelaaminen ja kirjojen lukeminen. Muuten päivät täytyyvät lukemisesta, kirjoittamisesta, matematiikan tehtävistä, social studies ja science-tunneista. Social studies käsittelee lähinnä Amerikan historiaa ja kulttuuriperimää. Taito- ja taideaineita on vähemmän. Liikuntaa lapsilla on sentään keskiviikkoa lukuunottamatta päivittäin 30 minuuttia joko ennen tai jälkeen lounaan. Liikuntatunnit pidetään aina ulkona. Musiikkia on 30 minuuttia viikossa ja kuvaamataitoa kerran kuusssa taideprojektin muodossa. Tästä taideprojektista kirjoitan myöhemmin lisää. Tämän isomman taideprojektin lisäksi opettaja saattaa joskus toteuttaa jonkun askarteluprojektin, mikäli se sattuu liittymään juuri sillä hetkellä käsiteltävänä olevaan aiheeseen.

 Työmäärässä, minkä lapset päivittäin koulussa tekevät, näen suuren eron Suomeen verrattuna. Suomessa koulupäivät olivat lyhyempiä ja töitä paiskittiin huomattavasti vähemmän. Aluksi kauhistelin, että miten lapset jaksavat tämän työmäärän, mutta nyt olen huomannut, että hyvinhän se sujuu. Amerikassa lapset opetetaan tekemään ahkerasti töitä jo pienestä pitäen. Toisaalta koulun alkaessa tämä työmäärä ei tule yllätyksenä kenellekkään, sillä päiväkodissa jo pikkuhiljaa totutellaan tähän meininkiin. Viime vuonna sain huomata, että täällä jo eskarissa 5-6-vuotiaat lapset paiskivat enemmän hommia kuin Suomessa kakkosluokkalaiset. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin tämän todeta. Amerikassa koulunaloitusikä lasketaan erilailla kuin Suomessa, joten meidän lapset ovat luokkiensa vanhimpia. On luokilla tosin muitakin samana vuonna syntyneitä, mutta kaikki ovat loppuvuoden lapsia. Kun muutimme tänne, oli jäbä juuri ehtinyt aloittaa Suomessa ensimmäisen luokan ja tytöllä oli Suomessa eskari meneillään. Koska Amerikan viranomaiset eivät vastustelleet, eivätkä lapsemme puhuneet juurikaan kieltä, sijoitimme heidät vuotta alemmille koululuokille. Tällä tiellä jatkoimme viime syksynä. Kielitaito on lapsilla kehittynyt niin sujuvaksi, että pärjäisivät varmasti vuotta ylemmilläkin luokka-asteilla, mutta koska he eivät itse näe asiaa mitenkään ongelmallisena, niin näillä mennään! olisi eri asia, jos vielä vaihtasimme koulua täällä Amerikassa.

Läksyä koulusta tulee perjantaita lukuunottamatta päivittäin. Läksy sisältää kirjoittamista, matematiikkaa ja lukemista. Joka viikko lapsilla on ”spelling test”, johon he viikon mittaan harjoittelevat kirjoittamalla ja lukemalla ”spelling”-sanoja sekä sijoittamalla näitä sanoja lauseisiin.

Itse olen kokenut koululla vapaaehtoisena toimimisen mielekkääksi. Olen päässyt seuraamaan Amerikan koulumaailmaa aitiopaikalta. Kun kerroin muksujen opettajille, että olen luokanopettaja koulutukseltani ja tehnyt tätä homaaa Suomessa vuosia, sain mielekkäitä auttamistehtäviä kummankin lapsen luokassa.

Maanantaisin autan tyttömme luokkalaisia ”Computer labrassa”. Siellä lähinnä kiertelen ja lapset pyytävät apua tarvittaessa. Tietokoneilla lapset pelaavat erilaisia oppimispelejä, tekevät lukuharjoituksia ja harjoittelevat kymmensormijärjestelmää.

Tiistaisin saan pitää jäbän luokassa matematiikan pienryhmää. Otan aina neljä lasta kerrallaan ratkomaan matematiikan ongelmaratkaisutehtäviä. Opettaja on antanut minulle kansiollisen valmiita tehtäviä, joten itse ei ole tarvinnut/saanut näitä väsätä.

Jos joku haluaa yrittää ratkaista ylläolevan tehtävän, käytössä ovat numerot 1-7 ja jokaista numeroa saa käyttää kerran. Siis vielä selvennykseksi: Aseta numerot 1-7 tyhjiin laatikoihin oikeaan järjestykseen.

Torstaisin autan tytön luokassa useamman tunnin ajan. Ensimmäiseksi tarkistan edellisen päivän kotitehtävät ja laitan seuraavan päivän kotitehtävät valmiiksi kansioihin. Sen jälkeen luetutan lapsia pientyhmässä, pidän pienryhmäopetusta oppimispelien avulla enemmän tukea tarvitseville lapsille tai kiertelen luokassa auttamassa apua tarvitsevia. Tämä on minulle koulupäivistä mieluisin. Tytön opettaja on oppinut vähitellen luottamaan, että minusta voi olla hyötyä ja tarjoaa minulle mielekkäitä tehtäviä. No terotin minä kerran kyniäkin.

Näiden vakiopäivien lisäksi autan aina, jos on jotain poikkeusohjelmaa tai –tapahtumaa. Kerran kuussa luokissa on ”Art in Action” projekti, jossa esitellään joku tunnettu taideteos ja lapset tekevät ohjeiden mukaan oman version kyseisestä aiheesta. Nämä tunnit ovat ihan huippuja! koulu on siis ostanut itselleen tällaisen ohjelman ja ohjeet ja materiaalit töihin tulevat tätä kautta. Jokaisella luokalla on oma "Art in Action”-dosentti, joka vastaa aiheen alustuksesta ja ohjeiden annosta. Minä olen dosentin apulainen. Näin saan napsia rusinat pullasta. Kuvaamataidon tunnit ovat minulla nyt hyvin pitkälle suunniteltu vuosiksi eteenpäin.

Lisäksi luokassa juhlitaan erinäisiä tapahtumia kuten halloweeniä, joulua, ystävänpäivää yms. Ennen näitä juhlahetkiä me luokkavanhemmat kokoonnumme ja suunnittelemme ohjelman ja mietimme, mitä pitää pyytää muita vanhempia tuomaan kouluun (esim. servettejä, lautasia, tarjoilua yms.) Juhlat rakentuvat pitkälti aina saman kaavan mukaisesti. Me vastuuvanhemmat suunnittelemme itsellemme toimnnan, jota haluamme lasten kanssa tehdä ja itse juhlassa lapset käyvät näitä toimintapisteitä läpi. Esim. joulujuhlaan toin kasan pipareita ja lapset saivat koristella jokainen itselleen yhden pipariukon.

Täällä Amerikassa opettajat ovat tottuneet siihen, että me vanhemmat autamme ja hääräämme luokissa paljon. He ottavat mielellään apua vastaan, mutta eivät myöskään arkaile sitä pyytää.

Olen valtavan iloinen, että lapsemme ovat saaneet käydä koulua täällä Amerikan maassa ja minä olen päässyt näin läheltä tutustumaan toisenlaiseen koulukulttuuriin. Mietin juuri tänään, miten hienoa olisi, jos lastemme opettajat voisivat vastaavasti käydä kurkkaamassa koulumaailmaa Suomessa. Olen varma, että he saisivat sieltä paljon hyviä eväitä omaan opetukseensa. Täällä kyllä tunnutaan tietävän, että Suomalaisella koulujärjestelmällä on hyvä maine! 

Sitten niitä käsitöitä....

Jos sinulla sattuu olemaan säilössä hauskannäköisiä muovipusseja, nyt ne voivat jatkaa elämäänsä kivoina ekokasseina. Silitä vain muovipussia kahden leivinpaperin välissä noin 10 minuuttia ja alkaa tapahtua. Tämän loistavan vinkin tarjosi ystäväni Tintti. :)

Tilasimme porukalla ruisleipää New Yorkista asti. Pussi oli liian hieno haaskattavaksi, joten tehtailin siitä toimivan kauppakassin. Alepan pussi tarttui matkaan Suomi-puistotreffeiltä kiitos Pauliinan. 

Tällaista Alepan kassia en välttämättä Suomessa kantelisi, mutta täällä se on aika helmi. Tällä kun paukaisee lähikauppaan, niin ei ihan heti toista samanlaista vastaan kävele. 

Ja ettei nyt ihan pelkkien kauppakassien tehtailuksi mennyt tämä homma, niin surautin tytölle tällaisen pienen matkalaukun. Ohje lupasi laukun olevan helppo tehdä, mutta huijasi kyllä pahemman kerran. Onneksi laukku oli kantajalleen oikein mieluinen.

Innostus kankaanpainantaan säilyi vielä sen verran, että tehtailin tytölle tällaisia nukkeja. Toisen piti itse ja toisen halusi antaa ystävälleen. Seuraavana päivänä esitti vielä toiveen että "voisko näistä äiti tehdä sellaisen collectionin?"

Nyt täytyy alkaa valmistella neitiä "father daughter" tanssiaisiin, jotka koulu tänä iltana järjestää. Joku Frozen-lettikampaus pitäisi taas vaihteeksi väsätä. Me jäädään jäbän kanssa viettämään koti-iltaa Star Warsin mielenkiintoisessa maailmassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille.