Koulunkäyntiä Amerikan malliin

Usein kuumisia kirjoitellessani kerron, että ”auttelen paljon koululla” ja että ”lapset viihtyvät koulussa loistavasti”. Ajattelin hieman tässä postauksessa avata näitä lausahduksiani ja kirjoittaa millaista se koulunkäynti täällä Amerikassa ihan oikeasti onkaan. Ennen kun aloitan, muistan kuitenkin mainita, että en siis ole mikään ”yleinen Amerikan koulumaailman  asiantuntija”. Kirjoitan niiden kokemusten pohjalta, jotka minulla on Kalifornian kahdesta koulusta.

Koulu alkaa lapsilla joka päivä klo 8.20 ja päättyy keskiviikkoa lukuunottamatta klo 14.41. Keskiviikkoisin haen lapset koulusta klo 13.10. Koulumatkat kuljemme pyörillä. Se on täällä päin maailmaa loistojuttu, jota voi harrastaa ympäri vuoden.

Koulupäivän aikana lapsilla on kaksi taukoa. ensimmäinen tauko alkaa klo 10.25 ja kestää 20 minuuttia. Tämän tauon aikana lapset voivat halutessaan syödä kotoa tuomansa välipalan. Loppuajan he voivat käyttää välituntipihalla leikkien. Toinen tauko on lounasaikaan klo 12.10 ja kestää tunnin. Lounaan voi joko ostaa koulun kahvilasta (maksaa noin yhden dollarin)  tai tuoda kotoa mukanaan. Meillä muksut ottavat joka päivä kouluun omat lounaseväät. Aluksi koin lounaan valmistamisen aika työläänä, mutta nykyään olen oppinut iloitsemaan, että saan itse vaikuttaa siihen, mitä lapseni päivittäin suuhunsa laittavat. Lounas syödään ulkona ”lunch courtissa” ja syönnin jälkeen lapset saavat leikkiä loppuajan välituntipihalla. Opettajat eivät valvo ruokailua tai välituntialuetta. Tämän tehtävän hoitavat koulunkäyntiavustajat ja vapaaehtoiset vanhemmat. Tätä hommaa en ole Suomesta kaivannut, joten olen luovuttanut sen ihan suosiolla muiden vapaaehtoisten hoidettavaksi.

Koulupäivien aikana lapset työskentelevät ahkerasti kaiken luokassa vietettävän ajan. ”Vapainta”, mitä he luokassa saavat tehdä, on matikkapelien pelaaminen ja kirjojen lukeminen. Muuten päivät täytyyvät lukemisesta, kirjoittamisesta, matematiikan tehtävistä, social studies ja science-tunneista. Social studies käsittelee lähinnä Amerikan historiaa ja kulttuuriperimää. Taito- ja taideaineita on vähemmän. Liikuntaa lapsilla on sentään keskiviikkoa lukuunottamatta päivittäin 30 minuuttia joko ennen tai jälkeen lounaan. Liikuntatunnit pidetään aina ulkona. Musiikkia on 30 minuuttia viikossa ja kuvaamataitoa kerran kuusssa taideprojektin muodossa. Tästä taideprojektista kirjoitan myöhemmin lisää. Tämän isomman taideprojektin lisäksi opettaja saattaa joskus toteuttaa jonkun askarteluprojektin, mikäli se sattuu liittymään juuri sillä hetkellä käsiteltävänä olevaan aiheeseen.

 Työmäärässä, minkä lapset päivittäin koulussa tekevät, näen suuren eron Suomeen verrattuna. Suomessa koulupäivät olivat lyhyempiä ja töitä paiskittiin huomattavasti vähemmän. Aluksi kauhistelin, että miten lapset jaksavat tämän työmäärän, mutta nyt olen huomannut, että hyvinhän se sujuu. Amerikassa lapset opetetaan tekemään ahkerasti töitä jo pienestä pitäen. Toisaalta koulun alkaessa tämä työmäärä ei tule yllätyksenä kenellekkään, sillä päiväkodissa jo pikkuhiljaa totutellaan tähän meininkiin. Viime vuonna sain huomata, että täällä jo eskarissa 5-6-vuotiaat lapset paiskivat enemmän hommia kuin Suomessa kakkosluokkalaiset. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin tämän todeta. Amerikassa koulunaloitusikä lasketaan erilailla kuin Suomessa, joten meidän lapset ovat luokkiensa vanhimpia. On luokilla tosin muitakin samana vuonna syntyneitä, mutta kaikki ovat loppuvuoden lapsia. Kun muutimme tänne, oli jäbä juuri ehtinyt aloittaa Suomessa ensimmäisen luokan ja tytöllä oli Suomessa eskari meneillään. Koska Amerikan viranomaiset eivät vastustelleet, eivätkä lapsemme puhuneet juurikaan kieltä, sijoitimme heidät vuotta alemmille koululuokille. Tällä tiellä jatkoimme viime syksynä. Kielitaito on lapsilla kehittynyt niin sujuvaksi, että pärjäisivät varmasti vuotta ylemmilläkin luokka-asteilla, mutta koska he eivät itse näe asiaa mitenkään ongelmallisena, niin näillä mennään! olisi eri asia, jos vielä vaihtasimme koulua täällä Amerikassa.

Läksyä koulusta tulee perjantaita lukuunottamatta päivittäin. Läksy sisältää kirjoittamista, matematiikkaa ja lukemista. Joka viikko lapsilla on ”spelling test”, johon he viikon mittaan harjoittelevat kirjoittamalla ja lukemalla ”spelling”-sanoja sekä sijoittamalla näitä sanoja lauseisiin.

Itse olen kokenut koululla vapaaehtoisena toimimisen mielekkääksi. Olen päässyt seuraamaan Amerikan koulumaailmaa aitiopaikalta. Kun kerroin muksujen opettajille, että olen luokanopettaja koulutukseltani ja tehnyt tätä homaaa Suomessa vuosia, sain mielekkäitä auttamistehtäviä kummankin lapsen luokassa.

Maanantaisin autan tyttömme luokkalaisia ”Computer labrassa”. Siellä lähinnä kiertelen ja lapset pyytävät apua tarvittaessa. Tietokoneilla lapset pelaavat erilaisia oppimispelejä, tekevät lukuharjoituksia ja harjoittelevat kymmensormijärjestelmää.

Tiistaisin saan pitää jäbän luokassa matematiikan pienryhmää. Otan aina neljä lasta kerrallaan ratkomaan matematiikan ongelmaratkaisutehtäviä. Opettaja on antanut minulle kansiollisen valmiita tehtäviä, joten itse ei ole tarvinnut/saanut näitä väsätä.

Jos joku haluaa yrittää ratkaista ylläolevan tehtävän, käytössä ovat numerot 1-7 ja jokaista numeroa saa käyttää kerran. Siis vielä selvennykseksi: Aseta numerot 1-7 tyhjiin laatikoihin oikeaan järjestykseen.

Torstaisin autan tytön luokassa useamman tunnin ajan. Ensimmäiseksi tarkistan edellisen päivän kotitehtävät ja laitan seuraavan päivän kotitehtävät valmiiksi kansioihin. Sen jälkeen luetutan lapsia pientyhmässä, pidän pienryhmäopetusta oppimispelien avulla enemmän tukea tarvitseville lapsille tai kiertelen luokassa auttamassa apua tarvitsevia. Tämä on minulle koulupäivistä mieluisin. Tytön opettaja on oppinut vähitellen luottamaan, että minusta voi olla hyötyä ja tarjoaa minulle mielekkäitä tehtäviä. No terotin minä kerran kyniäkin.

Näiden vakiopäivien lisäksi autan aina, jos on jotain poikkeusohjelmaa tai –tapahtumaa. Kerran kuussa luokissa on ”Art in Action” projekti, jossa esitellään joku tunnettu taideteos ja lapset tekevät ohjeiden mukaan oman version kyseisestä aiheesta. Nämä tunnit ovat ihan huippuja! koulu on siis ostanut itselleen tällaisen ohjelman ja ohjeet ja materiaalit töihin tulevat tätä kautta. Jokaisella luokalla on oma "Art in Action”-dosentti, joka vastaa aiheen alustuksesta ja ohjeiden annosta. Minä olen dosentin apulainen. Näin saan napsia rusinat pullasta. Kuvaamataidon tunnit ovat minulla nyt hyvin pitkälle suunniteltu vuosiksi eteenpäin.

Lisäksi luokassa juhlitaan erinäisiä tapahtumia kuten halloweeniä, joulua, ystävänpäivää yms. Ennen näitä juhlahetkiä me luokkavanhemmat kokoonnumme ja suunnittelemme ohjelman ja mietimme, mitä pitää pyytää muita vanhempia tuomaan kouluun (esim. servettejä, lautasia, tarjoilua yms.) Juhlat rakentuvat pitkälti aina saman kaavan mukaisesti. Me vastuuvanhemmat suunnittelemme itsellemme toimnnan, jota haluamme lasten kanssa tehdä ja itse juhlassa lapset käyvät näitä toimintapisteitä läpi. Esim. joulujuhlaan toin kasan pipareita ja lapset saivat koristella jokainen itselleen yhden pipariukon.

Täällä Amerikassa opettajat ovat tottuneet siihen, että me vanhemmat autamme ja hääräämme luokissa paljon. He ottavat mielellään apua vastaan, mutta eivät myöskään arkaile sitä pyytää.

Olen valtavan iloinen, että lapsemme ovat saaneet käydä koulua täällä Amerikan maassa ja minä olen päässyt näin läheltä tutustumaan toisenlaiseen koulukulttuuriin. Mietin juuri tänään, miten hienoa olisi, jos lastemme opettajat voisivat vastaavasti käydä kurkkaamassa koulumaailmaa Suomessa. Olen varma, että he saisivat sieltä paljon hyviä eväitä omaan opetukseensa. Täällä kyllä tunnutaan tietävän, että Suomalaisella koulujärjestelmällä on hyvä maine! 

Sitten niitä käsitöitä....

Jos sinulla sattuu olemaan säilössä hauskannäköisiä muovipusseja, nyt ne voivat jatkaa elämäänsä kivoina ekokasseina. Silitä vain muovipussia kahden leivinpaperin välissä noin 10 minuuttia ja alkaa tapahtua. Tämän loistavan vinkin tarjosi ystäväni Tintti. :)

Tilasimme porukalla ruisleipää New Yorkista asti. Pussi oli liian hieno haaskattavaksi, joten tehtailin siitä toimivan kauppakassin. Alepan pussi tarttui matkaan Suomi-puistotreffeiltä kiitos Pauliinan. 

Tällaista Alepan kassia en välttämättä Suomessa kantelisi, mutta täällä se on aika helmi. Tällä kun paukaisee lähikauppaan, niin ei ihan heti toista samanlaista vastaan kävele. 

Ja ettei nyt ihan pelkkien kauppakassien tehtailuksi mennyt tämä homma, niin surautin tytölle tällaisen pienen matkalaukun. Ohje lupasi laukun olevan helppo tehdä, mutta huijasi kyllä pahemman kerran. Onneksi laukku oli kantajalleen oikein mieluinen.

Innostus kankaanpainantaan säilyi vielä sen verran, että tehtailin tytölle tällaisia nukkeja. Toisen piti itse ja toisen halusi antaa ystävälleen. Seuraavana päivänä esitti vielä toiveen että "voisko näistä äiti tehdä sellaisen collectionin?"

Nyt täytyy alkaa valmistella neitiä "father daughter" tanssiaisiin, jotka koulu tänä iltana järjestää. Joku Frozen-lettikampaus pitäisi taas vaihteeksi väsätä. Me jäädään jäbän kanssa viettämään koti-iltaa Star Warsin mielenkiintoisessa maailmassa.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille.